Kategoria: Uutiset

Tänä jouluna lahjaksi kannattaa hankkia jotakin, joka muistuttaa saajaansa juuristaan – suvustaan.

• Kirjoja
• Tekstiilejä
• Sukuviiri
• Pinssejä,
• Kortteja, postimerkkejä, sukutaulu
• Brodeeratut tuotteet

9.6. 1943–8.2. 2022

Gummerus-Pihkala sukuyhdistyksen kunniajäsen – sihteeri ja rahastonhoitaja vuosina 1974–2008.

Tutustuin Tero Paavoon vuonna 1986. Hän oli toiminut sukuseuramme hallituksen sihteerinä rahastonhoitajana vuodesta 1974 lähtien Erkki Takasen, Henrik Gummeruksen ja Jaakko Gummeruksen toimiessa kukin vuorollaan puheenjohtajina. Jaakon aikana minut oli kesken kauden kutsuttu (1986) hallitukseen, jonka isoin mutta nahkeasti edennyt hanke oli saada päätökseen 1970-luvun lopulta asti vireillä ollut suunnitelma uudesta sukukirjasta. Ensimmäinen harrastelijavoimin kirjoitettu oli julkaistu vuonna 1964 tietoisena siitä, että siinä oli paljon puutteita ja aukkoja. Ajatus oli, että se puutteineenkin virittäisi suvun keskuudessa intoa ja harrastusta kerätä tietoja omasta lähipiiristään myöhempää täydennystä varten.

Omasta piiristä ei kuitenkaan löytynyt henkilöä, jonka pätevyys ja voimavarat olisivat riittäneet jo kerätyn aineiston käsittelyyn julkaistavaan muotoon. Lisäksi se, mikä oli tallennettu, ei kattanut likimainkaan kaikkia sukuhaaroja. Koska työ lisäksi vuosi vuodelta viipyi ja viipyi hallituksen etsiessä asiaan ratkaisua, koottu aineisto  jäi koko ajan tiedoiltaan ajastaan jälkeen.

Sukukokouksessa 1988 minut valittiin hallituksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi oli – kaikeksi onneksi – suostunut edelleen Tero Paavo. Hänen kanssaan olin jo ehtinyt jakaa hankkeen tiimoilta turhautumisen tunteita. Totesimme yhdessä, että ilman ammatillista osaamista tästä ei päästä mihinkään. Tässä tilanteessa Tero Paavon pitkä kokemus toimitusjohtajana niin TKA-yhtymässä kuin sen jaon jälkeen Tammertekes:in ohjaimissa pääsi omassa piirissämme täysillä oikeuksiinsa.

Tero Paavo työskenteli  omassa ”sukuyhtymässämme” tehokkaan toimitusjohtajan otteella. Hän piti kaikkia operatiivisia lankoja käsissään. Hänen kotinsa Tampereen Kyläsepänkadulla oli samalla sukuyhdistyksem­me materiaalivarasto, arkisto ja postitoimisto. Siellä yleensä pidettiin myös hallituksen kokoukset. Oma roolini oli paljon vähäisempi hallituksen puheenjohtajana. Osani oli lähinnä antaa hänen toimilleen täysi tuki.

Tero Paavolla oli luontainen kyky luoda yhteyksiä ja etsiä voimavaroja meneillään oleviin hankkeisiin, joista aluksi suurin oli juuri tuo sukujulkaisu. Hän haravoi kyselyillään tuon alan ammattilaisista työyhteyteem­me sukututkija ja tietokirjailija Matti J. Kankaanpään, jonka ansiosta hanke lopulta toteutui. Kävimme Tero Paavon kanssa hänen kotonaan Virroilla vanhassa, vähän ränsistyneessä maalaistalossa, jossa hän asui yksinään. Ensivaikutelma herätti meissä varovaista huolta, mutta se oli aiheeton. Hän oli sosiaalisesti sisäänpäin kääntynyt, mutta rautainen ja lupauksistaan kiinni pitävä ammattilainen.  Ensin valmistui vuonna 1992 uuden sarjan ykkösosa ja sen virittämän sukulaisharrastuksen vuoksi myös lähes yhtä laaja jatkojulkaisu vuonna 2001.

Tero Paavo oli toimissaan nopea ja määrätietoinen eikä pelännyt riskejä – vaikkapa juuri sukujulkaisun kustannusten osalta. Hankalasta ja hitaasti etenevästä työstä oli osaavalle asiantuntijalle sen kuluessa maksettava usean vuoden ajan palkkaa ja matkakuluja ennen kuin lopputulos olisi käsillä ja siitä saataisi myyntituloja. Tero Paavo eteni taloudellisissa järjestelyissä nuorallakävelijän varmuudella, hanke ei pudonnut vaan toteutui kauniisti.

Tero Paavon sihteeriaikana laskettiin pitkäjänteisesti toimivan, vakiintuneen sukuyhdistyksen infrastruktuuri myös tiedotuksen ja suvun identiteettiä ilmentävien tuotteiden osalta. Sille pohjalle on voitu rakentaa sittemmin paljon uutta tämän ajan tarjoamin välinein.

Viimeisinä yhteisinä hallitusvuosinamme Tero Paavo viihtyi – luovuttuaan yritystoiminnasta – yhä enemmän Kuusamon tiluksillaan, joilta hänellä oli paljon kerrottavaa. Vaikka hän oli vahvan ja lämpimän sosiaalinen, hän rakasti suomalaisen erämaan ilmapiiriä, sen värejä, tuoksuja, hiljaisuutta ja ääniä. Hän oli myös erämies sanan parhaassa merkityksessä.

Vakava tautikohtaus viime kesänä mursi Tero Paavon elinvoiman. Ajan maailmasta hän siirtyi hiljaa väistyen ikuisuuden maailmaan 8.2. Hautaan hänet siunattiin 12.3. 2022 läheisimpien saattamana.

Kiitos, sinulle, Tero Paavo! Loistakoon sinulle ikuinen valo hyvän, armollisen Jumalan sylissä!

Juha Pihkala